Voitokkaina lähisukuisten estekisoista Auburn Estatessa

Kun kuulin, että Auburnin kartanolla järjestettäisiin kartanon vuosijuhlan kunniaksi vähän tavallisuudesta poikkeavat estekisat, tiesin oitis että näihin pippaloihin meidän olisi osallistuttava. Kisojen idea oli mukavan erilainen: mukaan ilmoittauduttaisiin hevosparilla, joiden olisi oltava toisilleen läheistä sukua. Hevoset saivat osallistua eri luokkiin (kuitenkin molemmat aluetason tai kansallisen tason luokkiin), ja hevosten sijoitusten yhteenlasketun tuloksen perusteella myönnettäisiin kisojen lopuksi palkkio parhaiten menestyneelle parille.

Luxia ja Bux sopivat tähän tapahtumaan kuin nenä päähän; kumpikin on lahjakas hyppääjä, ja lisäksi kaksikko on vaaditulla tavalla lähisukulaisia, onhan Luxia Buxin emä. Meillä olisi siis erinomaiset mahdollisuudet lähteä tavoittelemaan menestystä näistä kisoista, vaikka mukana olikin useita todella upeita ratsukoita, eikä voitto varmasti irtoaisi helposti. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, kuten sanotaan, ja lähdin mukaan luottavaisin mielin… ja no, okei, välillä myös vähän jännittäen (* ihan tuhannen hermorauniona.

Kisapäivänä kaikki tuntui sujuvan yli odotusten. Bux ja Luxia starttasivat kumpikin 150 cm luokassa, ja hetken aikaa uskalsin jo toivoa että olisimme sijoittuneet luokan ensimmäiseksi ja toiseksi. Viime hetkellä kuitenkin eräs ratsukko teki lähes täydellisen suorituksen ja kiilasi ohitsemme ykkössijalle, mutta tämä ei jäänyt pitkäksi aikaa harmittamaan – Buxin 2. sija ja Luxian 3. sija tässä luokassa riittivät enemmän kuin hienosti siihen, että saimme kuin saimmekin pokattua ensimmäisen palkinnon näiden kisojen kansallisen tason ryhmän parikilpailusta!

*) Korjasin vähän tätä Riston tekstiä vastaamaan paremmin todellisuutta. Älä turhaan kaunistele asioiden todellista laitaa, Risto! Rakkain terveisin, siskosi Siiri.

Älä viitsi tuhria toisten kirjoituksia! Enkä sitä paitsi edes ollut hermorauniona! t. Risto

Risto pliis: kisoja edeltävänä iltana sanoit että jos kisat menee huonosti niin erakoidut loppuiäksesi luolaan etkä enää koskaan näe auringonvaloa ja sanoit myös että elämäsi viuhuu filminauhana silmiesi ohi. Lisäksi yritit jo etukäteen googlettaa sopivia luolia jostain tarpeeksi kaukaa ja jos en väärin muista, niin ihan kuin olisin nähnyt sun myös kirjoittavan ylös testamenttia… t. Siiri

Enkä muuten testamentannut sulle mitään! t. Risto

Senkin apina t. Siiri

Ite olet tuommoinen ihme epeli! t. Risto

<3 t. Siiri

Estekisat Kärmeniemessä 24.09.2017

“Kiire kiire kiire”, hoin ääneen säheltäessäni Buxia ulos trailerista. Ruuna kai ymmärsi tulenpalavan kiireeni, sillä se lähti peruuttamaan ulos kuin ohjus, ja minä toki menin perässä, mitäpä sitä olisi muutakaan voinut. Ja juuri kun olin ehtinyt ilahtua siitä, että asiat viimeinkin tuntuivat etenevän jouhevasti, Bux tämäytti kavionsa vasemman jalkani varpaille niin että kipinöi.

Superdeluxe Luxus Perfection -merkkisessä mittatilaussaappaassani ei tietenkään näkynyt merkkejä vaurioista, mutta tuntui siltä, kuin minulta olisi murtunut vasemmasta jalasta vähintään seitsemän varvasta. Asia oli pakko tarkistaa heti, ja lainkaan harkitsematta sain kiskottua Superdeluxe Luxus Perfectionin jalastani. Vauriot paljastuivat vähäisimmiksi kuin olin pelännyt, mutta kun tajusin, ettei kolmea perunan kokoisiksi turvonnutta varvasta saa mitenkään ängettyä takaisin upeaan mittatilaussaappaaseeni, teki mieli kiroilla niin että raikaa.

“Kai meillä on jotkut toiset saappaat mukana?” ulisin.
“Ei ole, itse sanoit, että Superdeluxet ovat ainoat mitä tarvitset.”
“Jotain on pakko keksiä!” kiristelin hampaitani. Kello tikitti ja oma vuoromme lähestyi uhkaavasti.
“Olisi meillä täällä näitä jätesäkkejä…”
Tartuin tilaisuuteen kuin hukkuva oljenkorteen. “Anna tänne! Ja nippusiteet kanssa!”

Ai ette ole ennen nähneet esteratsastajalla mustaa jätesäkkiä jalkineena, hä?! No nytpä näkisitte!

Oli meidän vuoromme. Ohjasin Buxin kisakentälle, ja tunsin kaikkien katseet itsessäni. Siinä vaiheessa sapetukseni oli jo saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että se oli tiivistynyt timantinkovaksi jääräpäisyydeksi. Ai ette ole ennen nähneet esteratsastajalla mustaa jätesäkkiä jalkineena, hä?! No nytpä näkisitte! Sillä hetkellä päätin, että antaisimme yleisölle totisesti jotakin katsottavaa.

Karautimme päättäväisenä kohti ensimmäistä estettä, ja jätessäkki läpätti mennessämme.


(Estekisat Kärmeniemessä 24.09.2017. Hankaluuksista huolimatta Bux ja Risto pääsivät 110 cm luokassa 1. sijalle!)