Estekisat Kärmeniemessä 24.09.2017

“Kiire kiire kiire”, hoin ääneen säheltäessäni Buxia ulos trailerista. Ruuna kai ymmärsi tulenpalavan kiireeni, sillä se lähti peruuttamaan ulos kuin ohjus, ja minä toki menin perässä, mitäpä sitä olisi muutakaan voinut. Ja juuri kun olin ehtinyt ilahtua siitä, että asiat viimeinkin tuntuivat etenevän jouhevasti, Bux tämäytti kavionsa vasemman jalkani varpaille niin että kipinöi.

Superdeluxe Luxus Perfection -merkkisessä mittatilaussaappaassani ei tietenkään näkynyt merkkejä vaurioista, mutta tuntui siltä, kuin minulta olisi murtunut vasemmasta jalasta vähintään seitsemän varvasta. Asia oli pakko tarkistaa heti, ja lainkaan harkitsematta sain kiskottua Superdeluxe Luxus Perfectionin jalastani. Vauriot paljastuivat vähäisimmiksi kuin olin pelännyt, mutta kun tajusin, ettei kolmea perunan kokoisiksi turvonnutta varvasta saa mitenkään ängettyä takaisin upeaan mittatilaussaappaaseeni, teki mieli kiroilla niin että raikaa.

“Kai meillä on jotkut toiset saappaat mukana?” ulisin.
“Ei ole, itse sanoit, että Superdeluxet ovat ainoat mitä tarvitset.”
“Jotain on pakko keksiä!” kiristelin hampaitani. Kello tikitti ja oma vuoromme lähestyi uhkaavasti.
“Olisi meillä täällä näitä jätesäkkejä…”
Tartuin tilaisuuteen kuin hukkuva oljenkorteen. “Anna tänne! Ja nippusiteet kanssa!”

Ai ette ole ennen nähneet esteratsastajalla mustaa jätesäkkiä jalkineena, hä?! No nytpä näkisitte!

Oli meidän vuoromme. Ohjasin Buxin kisakentälle, ja tunsin kaikkien katseet itsessäni. Siinä vaiheessa sapetukseni oli jo saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että se oli tiivistynyt timantinkovaksi jääräpäisyydeksi. Ai ette ole ennen nähneet esteratsastajalla mustaa jätesäkkiä jalkineena, hä?! No nytpä näkisitte! Sillä hetkellä päätin, että antaisimme yleisölle totisesti jotakin katsottavaa.

Karautimme päättäväisenä kohti ensimmäistä estettä, ja jätessäkki läpätti mennessämme.


(Estekisat Kärmeniemessä 24.09.2017. Hankaluuksista huolimatta Bux ja Risto pääsivät 110 cm luokassa 1. sijalle!)

Koulukisat Hukkapurossa 23.09.2017

Helmi ravaa kisakentälle reippaana ja kuuliaisena. Se pysähtyy pienestä avusta juuri siihen, mihin on tarkoituskin. Tervehdin tuomareita ja saan samalla piilotettua virneeni; tämän pitäisi olla helppo nakki!

Katsomossa pirisee puhelin. Eipä tuo mitään, varmaankin joku unohtanut laittaa luurinsa äänettömälle ja sulkee sen ihan juuri. Mutta:

“No moi Marjatta! Hei mä oon just Hukkapurossa kattomassa koulukisoja, mut kyl mä voin puhuu, ei täs mitää!”, kajahtaa katsomosta.

Voi jumpe.

“Hei mitä sulle kuuluu?” ääni kailottaa eikä odota vastausta, vaan jatkaa oitis: “Tietsä mä näin taas unta siitä yksisarvisesta, mä oikeesti luulen että se kristalliterapia auttaa! Mun näppylätkin on jo melkein kokonaan hävinny, kato! Ai niin ethän sä nää, kun sä oot siellä ja mä oon täällä! AHAHAHAHAA!” ilmoille räjähtää valtava naurunremakka, jonka tuskin voi uskoa olevan lähtöisin yhdestä ainoasta ihmisestä.

Hammasta purren ohjaan Helmin kolmikaariselle kiemuralle.

“Joo mut arvaa mitä! Siinä unessa se yksisarvinen sano mulle, että Sirpan miehellä on joku juttu sen kahvilan Mairen kanssa! Nii-i! Nii arvaa, sit seuraavana päivänä mä kävin siel kahvilassa, nii se Sirpan Osku oli siellä! Joo, oikeesti! Söi pullaa siellä ja joi kahvia, ja siis se Maire toi sille santsikupin pöytään! Mustakin se oli tosi epäilyttävää, niin mä soitin heti Sirpalle ja…”

Pitikö tässä kohtaa keventää vai ei? Vaihdan äkkiä takaisin harjoitusraviin.

“…arvaa, Sirpa sit pyys että mä seuraisin Oskua sen päivän, silleen salapoliisijuttui you know, ja mä sit lähdin seuraamaan Oskua kun se lähti sieltä. Nii arvaa! Se meni kauppaan ja osti pullaa, vaikka oli just syöny sellasen! Ja sanoin sit Sirpalle että omatunto sillä Oskulla selkeesti kolkuttaa, kun se tuo kotiin pullaa tolla tavalla, yrittää jotenki tiedätkö hyvitellä että söi sen Mairen pullaa, siis kyllä sä tiedät mitä mä tarkotan.”

Pysähdyksen piti olla vain nelisen sekunttia, penteleen pentele! Äkkiä peruutus, sitten taas ravia. Mihin suuntaan piti mennä?

“Ja tiedätkö mitä! Sit Sirpa alkoi itkemään että Osku on varmaan saanu selville siitä Carlosista, siis siitä sen Sirpan lomajutusta, ja siksi Osku nyt tehny tolleen! Se on kato mustasukkainen, ajattelee että Sirpa on lähdössä Carlosin mukaan. Ja jos nyt sulle vaan tän sanon…” (kälättäjä koventaa ääntään) “…niin on se Sirpa kyllä sellasta puhunutkin! Carlosilla on kato sitä rahaa ja joku huvila yy äm äs.”

Laukannosto, jossain näillä main piti kai nostaa laukka? Vai kohta vasta?

“Mut arvaa! Mä luulen ettei sillä Carlosilla oo puhtaat jauhot pussissa! Nimittäin kun Sirpa näytti sen kuvaa joskus, niin mun parantavat kristallit muuttu ihan kylmiksi, niin mä aloin vähän selvittämään tätä juttua ja sit kävi niin, että sain yksisarvisilta viestin että Carlosia ympäröi sellainen tahmainen energia, tietkö, niinku että se on ihan ku joku tietkö vaarallinen ihminen. Kuitenkin jotain mafiajuttuja tai jotain! Joo! Että nyt mä sit mietin että pitääkö sanoa Sirpalle että varoo vähän. Joo, mut oli hauska jutella! Mä lähden nyt täältä kisoista pois kun ei toi tuolla kentällä osaa mitään, eihän tätä kehtaa kattookkaan, siis tosi paljon taso laskenut… Joo moi!”

Havahdun. Helmi on pysähtynyt kentän laitaan ja nyhtää tyytyväisenä ruohotupsua aidan takaa. Tunnen tuomareiden ja yleisön katseet pistävänä niskassani ja vain vaivoin saan oltua kiroilematta ääneen. Anti olla viimeinen kerta, kun lähden kisoihin ilman että olen saanut katsottua päivän annokseni saippuaoopperoita!

(Koulukisat Hukkapurossa 23.09.2017. Kaikeksi onneksi tuomaristokin oli niin lörpöttelijän draaman vietävänä, että Kristiina ja Helmi pokasivat Helppo C -luokasta 1. palkinnon.)