virtuaalitalli / a sim-game stable
/ /

Tallin väki ja henkilökunta

Kalvakan Ratsutilan omistava nelihenkinen Kalvakan perhe on ollut hevosalalla kahden sukupolven ajan. Vaikka kaikki perheessä suhtautuvat hevosalaan yhtä intohimoisesti, on kullakin perheenjäsenellä oman selkeät kutsumuksensa ja mieltymyksensä, ja tämä näkyy talleja asuttavien kaviokkaiden monipuolisuudessa. Ihan nelistään Kalvakat eivät kuitenkaan ratsutilaansa pyöritä, vaan mukana kuvioissa on tietenkin myös asiansa osaavia ja ammattitaitoisia eläinlääkäreitä, kengittäjiä, valmentajia, hevosenhoitajia ja muuta henkilökuntaa. Vaikka kaikkia tallitiimiin kuuluvia henkilöitä ei olekaan esitelty erikseen tällä sivulla, on heillä yhtä kaikki oma ja tärkeä roolinsa Kalvakan Ratsutilan arjessa ja ylläpidossa.


Kalvakan perhe

Kristiina Kalvakka

Kristiina aloitti hevosharrastuksensa jo nuorella iällä, ja ensimmäisen oman hevosensa, suomenhevostamma Valokin, hän hankki vuonna 1981 ollessaan vasta 17 vuoden ikäinen. (Valokki-tammasta on aika jättänyt jo vuosia sitten, mutta sen nimen voi yhä löytää Kalvakan Ratsutilan suomenhevosten sukutauluista.) Kristiina kilpaili nuoruudessaan jonkin verran sekä este- että koulukisoissa aluetasolla asti, mutta on jo aikaa sitten lopettanut tavoitteellisen kilpailemisen ja keskittynyt täysipäiväisesti omien hevostensa (ja siinä sivussa perheensä) hoitoon ja ylläpitoon. Kristiina rakastaa suomenhevosia ja viettää lähes kaiken aikansa tallilla.

Oiva Kalvakka

Oivalla ei ollut aiempaa hevostaustaa ennen tutustumistaan Kristiinaan. Innostus oli kuitenkin tarttuvaa laatua, ja tätä nykyä Oiva hoitaa paitsi Kalvakan Ratsutilan raha- ja paperiasiat, myös oman osansa talliin ja sen hevosiin liittyvistä päivittäisistä askareista. Lisäksi Oivaa viehättävät epätavallisemmat ratsastuksen lajit, kuten esimerkiksi historiallinen ratsastus, ja kaikenlaiset harvinaisemmat hevos- ja ponirodut. Mies pitää erityisesti raskaista työhevosista, mutta toisaalta menetti myös taannoin sydämensä huutokaupassa kohtaamalleen ahaltekinhevostamma Galalle. Tästä voikin ehkä jo päätellä, että Oiva ei ole järin kranttu sen suhteen, mitä hevosiin tulee – juomansa kahvin laadun suhteen mies sen sijaan on äärettömän tarkka.

Risto Kalvakka

Risto on kunnianhimoinen ja täysillä mukana kaikessa mihin ryhtyy, oli kyseessä sitten vaikka pussihyppelykisat. Esteratsastus on Riston suurin intohimo, ja jo nuorella iällä aloitetun valmentautumisen ansiosta Ristosta onkin varttunut lahjakas esteratsastaja. Risto elää suuria tunteita eikä osaa olla näyttämättä kokemaansa ulospäin (miehen sisko kutsuu veljeään usein "hirveäksi drama queeniksi"), mutta toisaalta Risto on myös tunnollinen ja hänessä on perfektionistin vikaa, eikä ihan vähääkään: mies osaa olla todella armoton itseään kohtaan eikä osaa lopettaa ennen kuin on päässyt tarpeeksi lähelle "täydellisyyttä", mitä se ikinä sitten kulloinkin tarkoittaakaan.

Siiri Kalvakka

Veljeään Ristoa nelisen vuotta nuorempi Siiri on aina ollut Kalvakoiden jälkikasvusta se järkevämpi tapaus, joka osaa pitää jalat maassa, vaikka pää välillä viistäisikin pilviä. Siiri on täysillä hurahtanut kouluratsastukseen ja on veljensä tapaan lahjakas ratsastaja, ja nainen onkin edennyt kisaurallaan aina Grand Prix -tasoisiin luokkiin asti. Naisen silmissä siintää unelma päästä kouluratsastajana niin pitkälle kuin mahdollista. Välillä Siiri harmittelee naureskellen, ettei ole enää vuosiin ollut pituutensa puolesta poniratsastajakokoa. Ponit ovat kuitenkin pysyneet lähellä nuoren naisen sydäntä.


Muu henkilökunta

Arttu Kivioja

Arttu saapui Kalvakan Ratsutilalle tallityöntekijäksi keväällä 2018. Hevosenhoitajan tutkinnon suorittanut hevosmies ei ole ollut niinkään kiinnostunut kilpailemisesta taikka valmentautumisesta, edes omaksi ilokseen. Jo kolmenkymmenen paremmalla puolella Kainuusta kotoisin oleva mies pitää omasta rauhastaan ja hevosten suomasta läheisyydestä. Suuret ihmismassat saavat olon vain stressaantuneeksi ja kiusaantuneeksi. Artun mielestä ei ole mitään terapeuttisempaa kuin lannan lappaaminen.

Sonja Haavikko

Sonja tuli Kalvakan Ratsutilalle ikään kuin vahingossa, tarkemmin sanottuna tallille ylläpitoon tulleen oriin kylkiäisinä. Sonja on näet oriin virallinen vuokraaja, ja muutto peräkylän pikkutallilta isompiin tiloihin sopi Sonjalle paremmin kuin hyvin – Kalvakan Ratsutilan tiloissa on paremmat mahdollisuudet tavoitteellisen kenttäratsastajan treenata ja harjoitella lahjakkaalla (vuokratulla) kenttäratsullaan, ja kilpailut ja muut tapahtumat ovat nekin kätevämmin saavutettavissa. Kuten sanottu, Sonjan omaa alaa on kenttäratsastus, ja nainen on kilpaillut aiemmin eri tasoisissa luokissa eri puolilla Suomea. Ihan huippukahinoihin Sonja ei ole vielä päässyt mukaan, mutta nainen toivoo, että yhdessä Lovecraftian-oriin kanssa vain taivas on rajana.